keskiviikko 7. elokuuta 2013

Erehdykset ovat inhimillisiä -niin on kai valitettavasti taipuvaisuus jäkättämiseenkin..

Moikka! Niin vain ne työt loppuivat, ja taas on palailtu tähän lomailun pariin. Tai no, voiko tätä enää oikein lomaksikaan sanoa, kun muilla koulut alkavat. Enivei työkkärissä käyty ja työnhakijaksi ilmottauduttu. Saa nähdä löytyykö jotain hommaa joskus. 

Mutta niin, asiaan. Tänään kävin pikavisiitin Joensuussa, sillä vanhempani olivat viemässä pikkusiskoani sekä hänen tavaroitaan asuntolalle, joten käytin tilaisuuden hyväksi ja lähdin samalla aikaa farkkuostoksille (vaikka en mielelläni housuja ostakaan, pakko oli saada vielä uudet mustat pillit kun vanhat kului puhki!!) ja moikkaamaan Samua. Menin itse bussilla jo ennen heitä, mutta ilmaisin _erittäin selkeästi_, että pikkusiskoni sanoisi vanhemmilleni, että _HE_ soittavat ja ilmoittavat sitten, kun ovat lähdössä pois ja noukkivat minut kyytiin. Kyllä pikkusisko tästä olikin maininnut ja itsekin vielä soitin heille kun olivat tulossa Joensuuhun, ja kyselin missä kohtaa ovat tulossa, joten olemassaoloni pitäisi olla heidän tietoisuudessaan, vaikken samassa kyydissä tullutkaan.

No, sitten joskus yhdeksän maissa ollessani Samulla mulle tulee puhelu, että ohops, he ovatkin menossa jo kohti kotia paikassa X ja unohtivat mut. Sitten päälle valivalit, miksen minä soitellut heille ja jäkäjäkä kun hujuilen ties missä :D Olisinkin soittanut, jos kello olisi vaikka lähennellyt kymmentä, mutta puhe oli, että muutto pitää suorittaa yhdeksään mennessä ja tuon soitonkin aikaan kello oli ennen yhdeksän, joten en ollut vielä edes kerinnyt huolestua kyydistäni :D Enkä nyt ensimmäisenä ajattelisi, että minut unohtaisivat kyydistä.

Eipä siinä, Samu ihana lähti viemään minua autolla vanhempiani vastaan jonkin matkaa, ja sitten pääsin oikeaan kyytiin. Ihminen on erehtyväinen ja tuollaiset erheet ymmärtää kyllä ja ovat anteeksiannettavia -olenhan itsekin välillä todella hajamielinen. Lauantaina itsellenikin sattui erehdys, kun hukkasin vanhan puhelimeni.

Sitä asiaa minä en vain ymmärrä, miksi ihmiset eivät useinkaan voi hyväksyä erehdyksiään. Mikä siinä on niin vaikeaa ja pahaa? Myöntää, että minun moka, olin väärässä ja that's it. Varmaan jokainen on tullut tätä joskus harrastaneeksi. Usein syyt vieritetään toisille, keksitään tekosyitä tai muuta vastaavaa -kunhan itse saisi karisteltua syyt niskoiltaan. Virheensä myöntämällä saattaisi päästä jopa helpommalla. Esimerkiksi jos vanhempanikin olisivat vain unohtaneet minut kyydistä, mutta kuitenkin myöntäneet virheensä, niin ei siinä mitään, asia kunnossa.

Mutta tuommoinen pistää suututtamaan, kun pitää sitten purkaa sitä erehdyksen ja turhan edestakaisin ajelun aiheuttamaa ärsytystä minuun, tai jopa vierittää syyt minun niskoilleni, vaikken varsinaisesti itse mitään "pahaa" tehnyt. Heti kun astelin "oikeaan autoon", sain vain loskaa niskaani "Miksi et soittanut, luulitko että me yötä myöten ollaan täällä"(toisin sanoen miksi en soittanut ja muistuttanut olemassaolostani..) "Voisi ilmoitella itsestään" ja jäkätyksiä päälle.. Alun perinhän se nimenomaan oli niin, että he ilmottaisivat milloin ovat lähdössä, sillä tarkkaa aikaa ei ollut tiedossa. Muutenhan se olisi mennyt jatkuvaksi minun soittelukseni, että "joko ootte lähdössä??:o" Ainakaan toisten moittiminen ei tuollaisessa tilanteessa auta mitään. No, itse sitten istuin väkisinkin myrtsissä suin koko kotimatkan, sellaisella "olen vain riesa kun minun takiani joutuu ajelemaan edestakaisin"-ololla höystettynä, kun ärstytti niin vietävästi :D!

Samaisesta aiheesta tulikin mieleeni tuo lauantai, jolloin hukkasin vanhan puhelimeni. En edes huomannut puhelimeni katoamista itse, sillä oon nyt uuden puhelimen aikaan pitänyt sitä vain "kakkospuhelimena" siltä varalta, jos joku sattuukin soittamaan siihen, sillä kaikille en ole vielä uutta numeroani antanut..Ja tietenkin jos räplää älypuhelinta liikaa, niin hyvä olla varalta mukana toinen puhelin, jossa on akkua :DD Mutta tosiaan katoamisen huomasin vasta seuraavana päivänä, kun äitini soitti ja kysyi, että yritinkö soittaa vanhasta puhelimestani heille. Enhän minä ollut yrittänyt, joten hoksasin, että puhelimeni oli kadonnut ja joku oli yrittänyt tavoittaa omistajaa. No puhelinta en ole vieläkään saanut, mutta huomenna käyn kyselemässä (se löytyminen ei olekaan tässä nyt pääasia), mutta taaskin se, että sain sitten mukavat saarnat siitä, miten "pitäisi olla huolellisempi ja pitää huolta tavaroistaan" ja jäkäjäkäjäkä.

Tämä oli _ensimmäinen_ kerta, kun kadotin mitään niinkin arvokasta ja tärkeää kuin puhelimen. Otettakoon vielä huomioon, että puhelimen arvo on tätä nykyä ehkä hyvällä tuurilla pari kymppiä, siinä on prepaid liittymä jossa jäljellä saldoa about 7e (itse maksan saldonikin), joten laskua minulle ei voi kukaan kerryttää. Lisäksi muutenkin akun loppuessa PIN-koodi ei ole mikään perus 1234, joten se siitä ilosta sitten lähetellä viestejä toisille minun nimissä. Ja tosiaan puhelin oli vanha, tätä nykyä kakkospuhelimeni, joten hirveästi en siinä mitään häviäisikään, vaikka sitä en takaisin saisi. Kuitenkin vaikka minulla ei olekaan ollut tapana hukkailla normaalisti tavaroitani pitkin kyliä, tuntuu todella typerältä kuunnella tuommoista saarnaa "olisit huolellisempi" "mitäs jätit sen sinne" ymsyms, jos olen ollut  tyyliin 99,9% kerroista huolellinen ja nyt sattui tämmöinen erehdys. Mitä tuommoinen saarna auttaa, kun se kuitenkin oli vahinko.

No kaipa se on joku pakollinen kirjoittamaton sääntö, että vanhempien tulee jäkättää lapsilleen asiasta kuin asiasta. Tai kyllähän kaikki muutkin ihmiset jäkättävät aina silloin tällöin, milloin sisarukset toisilleen, puolisot keskenään, jopa kaverit toisilleen ...ehkäpä siitä sitten saa vain sellaista mielihyvää, niin kuin minäkin saan siitä, kun puran ajatuksiani täällä netissä :--D Ken tietää. Mutta raivostuttavaa silti, etenkin turhasta jäkättäminen! :D


Pfft, olen puhunut ja purkanut ärsytystäni riittämiin tällä kertaa :D Lupaan, että seuraava postaus on positiivisempi :--D Öitä vaan!



4 kommenttia:

  1. Kai laitoit silti liittymän kiinni vaikkei saldoa oliskaan kun 7e ? Ja eiks siun porukat lue tätä blogia ? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on prepaid, tietääkseni prepaidit sulkeutuu vaan kun se aika menee umpeen, ettei ole ladattu lisää tiettyyn määräaikaan mennessä :D En oo kyllä ihan varma! :D Mutta käyn huomenna kyselemässä puhelinta baarista, jonne kai sen hukkasin, se kun ei ole ollut nyt auki tuon päivän jälkeen. Sit jos ei löydy, niin otan lisää selvää siitä, voiko sen sulkea.

      Ja eipä ne minun tietääkseni lue/edes tiedä tämän olemassaolosta. Vaikka tietäisivät ja lukisivatkin, niin eipä se juuri haittaisi. Päivän tapahtumia, mielipiteitäni vain ja yleistäkin asiaa :D

      Poista
  2. Mulle tulee aina ihan hirveän hyvä mieli kun oon lukenut sun kirjoittaman postauksen, niin tämänkin jälkeen :)

    VastaaPoista