tiistai 5. helmikuuta 2013

Voi Milo :(




Voivoi :( Siinä lepää meidän pikku harvahammas. Tänään Milo siis kävi siellä eläinlääkärillä. Tuli kotiin yhdeksän hammasta köyhempänä :( Hampaat olivat todella huonossa kunnossa, joten niitä jouduttiin poistamaan. Milolta poistettiin vajaa vuosi sitten kaikki hammaskivet, ollaan yritetty antaa sille aina kaikkia hampaita puhdistavia puruluita sun muita, mutta eivät tehoa. Lisäksi Milon hengitys on pitkän aikaa löyhkännyt tosi pahalle, joten varmaan johtunut niistä hampaista :( En tiedä missä vika, ei lääkärikään tälle sen kummempaa syytä ollut sanonut. Varmaan joku luustollinen/suun bakteerikannallinen juttu, sillä aiemmalla perhoskoirallamme säilyivät samat hampaat hyvänä 12,5 vuotiaaksi asti.. Milo on sentään vasta vajaa nelivuotias nuorukainen...

Eläinlääkärin odotushuoneessa ollessamme paikalle sattui eräs nainen viisivuotiaan perhoskoiransa kanssa ja sattumalta hänkin oli jonottamassa vuoroaan saman asian takia! Hän sanoi, ettei hänen koiraltaan ole kokonaan tippunut hammasta, mutta ne ovat alkaneet heilumaan ja eläinlääkäri oli sitten poistattanut ne. Hän oli kahdesti aiemmin käynyt poistattamassa koiransa hampaita ja nyt sitten taas. Eivätkä kuulemma ne hampaidenhoitopuruluut auta. Mikäköhän tää hammasjuttu sitten on.. Mutta kiva että paikalle sattui samassa tilanteessa oleva vielä saman rodun omistava henkilö!  Sai vähän lisää tietoa ja kuulla muun vastaavassa tilanteessa olevan kokemuksia. Sen naisen perhoskoira vaan katsoi peloissaan ja silmät suurena sylissäni nukkuvaa Miloa :- (

Oivoi, väkisinkin tulee mieleen tästä uneni, joista kerroinkin joskus .. Siis että kun 2 kertaa syksyllä ja kerran tässä muutama viikko sitten näin unta, että suustani tippui kaikki hampaat.. Ensin vain yksi, ja sitten loput D: Enneuntako? Ehkä oli, ehkä ei, mutta ainakin tästä lähtien pitää ottaa Milon hampaat erityishoitoon bakteerikannan vähenemiseksi! Onneksi hampaita on, tai pitäisi olla jäljellä vielä 32/42 (9 tänään poistettua+ eilen tippunut vähennettynä koiran normaalista hampaiden määrästä). Viime keväänä poistatetut kaksi kippurahammasta kun olivat ilmeisesti jotain ylimääräisiä hampaita joiden olisi pitänyt tippua jo pois, ellen väärin muista. 

Onni onnettomuudessa, että poistetut hampaat olivat suurimmaksi osaksi sellaisia pieniä, ja tärkeimmät hampaat ovat vielä tallella! Kunhan pojan ikenet paranevat, niin aloitetaan hampaiden harjaamisen opettelu. Totutteluahan se varmasti alkuun on, mutta varmoilla otteilla vaan! Jos saisi noita loppuja hampaita varjeltua mahdollisimman pitkään!

Mutta vähän iloisempiin aiheisiin! Aamusta lähdin viemään äitin kaupungille, vein mummolle lyhennetyt housut ja kävin itse koululla hoitelemassa asioita ja sain mm. äidinkielen preliminäärin takaisin. MITÄ IHMETTÄ???! Menin hakemaan äidinkielen preliminääriä kauhuissani, sillä opettaja näytti vihaiselta (:D) ja muutenkin kirjoitin viimeisen aineen ihan hutaisemalla (arvosana laskettiin prelin ja aineen yhteispistemäärästä). Leukani kuitenkin varmaan loksahtivat auki, kun opettaja sanoi, että oisin saanut yhteispistemäärän perusteella LAUDATURIN!!!????!! En voi uskoa :D Se ei tuntunut menevän todellakaan niin hyvin, mulla ei ajatus kulkenut prelin aikana ja sen aineenkin tein oikeasti hutaisten (aineen pisteetkään eivät olleet tosiaankaan parhaasta päästä) Huhhuh. Lisäksi opettaja sanoi, että olin _ainoana_ ihmisenä tajunnut ottaa yhdessä tehtävässä huomioon jonkun tietyn seikan, josta oli mainittu arvosteluohjeissa jonain "erityisseikkana" ja sen huomioimista katsottiin hyvällä :D Huhhuh, menisipä vielä perjantainen tekstitaidon yo-koe edes vähän tuohon suuntaan.

Aiemmin opettaja sanoi minulle realistiseksi arvosanaodotukseksi M tai mahdollisesti jopa E, joten tuo L prelistä tuli TODELLAKIN yllätyksenä :D Mutta kuten opettajakin sanoi, jäitä hattuun. Perjantain menestys riippuu ihan siitä, millainen koe ja tehtävät ja miten hyvin ajatus kulkee/kerkiän kirjoittamaan. Mutta näköjään mikään ei ole mahdotonta, parhaani sitten yritän :3

Mutta nyt kahvipöydän kautta lukemaan huomiseen yhteiskuntaopin preliminääriin! Heihei :>


//Ps. Nyt Milo otti jo kielen suuhunsa eikä se enää roiku onneks tolleen. Pikkusen alkaa jo virkoamaan päin. Siinä äiskän sylkyssä on hyvä levätä pikku potilaan :3


6 kommenttia:

  1. Voi että. Paranemisia pienelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia! Kovasti koittaa jo jaloilleen nousta, vaan ei vielä pitkään jalat kanna :3

      Poista
  2. Tsemppiä tuohon äikkään! Minulle Leena sano sillon että M:ään voin pyrkiä, ei muuta, mutta E sieltä tuli (kun kirjotin vaan huolellisesti ja pidin kieliopista huolta..) että ei stressiä, jos jo prelistä ällän kiskot niin eiköhän ne kirjotuksetkin hyvin mene ;) et meinaan oo yhtään semmonen ettämenestys nousis päähän ja kaikki kusis siks :D:D ELI ONNEA!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! :)Itsekin nyt otan tavoitteeksi tuossa kirjoituksissa sen M-E, E:stä etenkin olisin jo tosi iloinen! Mmut parhaani yritän ja jos sattuisi kirjoituksetkin menemään tavoitetta paremmin, niin se olisi taas vain erittäin positiivinen yllätys! :)

      Poista
  3. Hei meilläkin on perhoskoira jolla on ikää se 11 vuotta. Sillä on kanssa menny hanpaat huonompaan kuntoon, mutta ei oo vielä tarvinnut poistattaa.
    Paranemisia pikkuselle! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aa :) No hyvä että silläkin niin vanhaksi asti kuitenkin hampaat säilyneet tallellella! Täytyy nyt koittaa pitää superhyvää huolta noista Milon jäljellä olevista hampaista, ettei tarvitsisi siirtyä nuoren koiran vielä vellilinjalle... :D

      Hyvin on jo toipunut, leikkii täynnä virtaa eikä näytä suuhun hirveämmin sattuvan. Pitää vaan odottaa että ikenet olisivat varmasti parantuneet niin pääsisi aloittamaan hampaiden harjaamiseen totuttelun :)

      Poista